aattelin tässä postuksessa kertoa vielä sunnuntain kisoista ja mitä tässä nyt on ollu lauantai yö - maanantai ilta välillä.
elikkäs..
lauantai yönä en jostain syystä saanut ollenkaan unta, kaikki ihmiset vaan pyöri mun mielessä ja jännitin seuraavaa päivää, tiedossa oli kuitenkin päälajini 200perhosta, joka on niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin raskas laji. pitää todellakin tietää mitä tekee ja pitää uskaltaa lähteä ja uskoa itseensä, ei siitä muuten tule mitään.
aamulla hallilla verra-allas oli ihan tupaten täynnä, yhdessäkään altaassa ei mahtunut uimaan kunnolla. onneksi verran loppua kohden väki väheni ja tilaa tuli huomattavasti.. puolen tunnin päästä oli 100selkää, lyhyt matka, ei ollut oikein sellanen fiilis että voisi vetää satasta ja siltä se vähän näyttikin. aika oli jotain 1.12. kun ennätys on kahden vuoden takaa jotain 1.08...
no siitä tunnin päästä olikin jo paljon puhuttu ja pelon tunteita herättävä 200perhosta.. olin ihan hermona, aluksi meinasin purskahtaa itkuun kun hetken päästä taas en voinut lopettaa hymyilyä. entinen valmentajani tero tuli tsemppaamaan minua ennen lähtöä ja se rauhoitti minua huomattavasti. onneksi en ollut kuumassa erässä, muuten en olisi selvinnyt hengissä jännityksestä. olin kylmässä erässä, parhaalla ajalla. olin kärjessä alusta loppuun, aika ei ollut kummoinen ja olinkin aluksi todella pettynyt.. kun kuumaerä oli uinut tajusin ettei se nyt niin huonosti mennytkään, olin neljäntenä.
matkalla oli tylsää, joten päätin alkaa etsiä erääseen biisiin nuotteja, joita tarvitsimme musiikin valinnaisessa, jos tahdoimme esittää sen joulujuhlassa. olimme etsineet nuotteja/tabeja ties kuinka kauan, joten voitte arvata sen tuuletuksen määrän auton takapenkillä kun tajusin todella löytäneeni ne tabit!
kotiin saavuttuamme ilta kului koneella, mässäillessä ja elokuvaa katsellessa. tuleva koulupäivä suorastaan hirvitti. en tiennyt yhtään mitä oli läksynä tai oliko tiedossa kokeita, mutta enpä oikeastaan jaksanut paljoa välittääkkään.
aamulla heräsin melko pirteänä, en silti jaksanut taaskaan meikata tai panostaa vaatteisiin.. hiukset nutturalle, vähän meikkivoidetta, kulmat kuntoon, bändipaita ja pillifarkut. ruotsin tunnilla kaikki olivat aivan unessa, ruoka oli samaa paskaa kuin aina ennenkin, opon tunnilla lähdimme läheiselle amikselle tutustumaan. kierroksen jälkeen oli musiikin kaksari. kuviot musiikinopettajamme kanssa ovat olleet hieman hämärän peitossa jonkin aikaa, joten emme oikein tienneet mitä tänään tehtäisiin.. lopulta sibelius akatemiassa opiskeleva sijaisemme saapui ja pääsimme aloittamaan tunnin. hänen kanssaan pääsimme vihdoin harjoittelemaan biisiä jonka halusimme esittää joulujuhlassa. vihdoinkin tuli sellainen fiilis että tämä voisi onnistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti