smile, it confuses people.

noniin moi taas. oon pitänyt tähän kirjottamiseen vähän taukoa.. osittain siks, ettei oo oikeen ollu kirjotettavaa ja osittain siks, etten oo halunnu tehä tästä mitään angsti blogia.
mutta siis. tiistaina iltalehdessä oli iso otsikko Josesta. olin tosi yllättynyt. oon yrittäny olla miettimättä koko juttua, mutta se on ollut vähän vaikeeta kun kokoajan Josefiinan kuvat pomppii facebookin etusivulla ja porukka kirjottelee muistosivulle ..
tällä viikolla oon muutenkin ollu tosi väsynyt enkä oo oikeen saanu nukuttua.. tiistaina oli fysiikan koe, meni ihan vituiks. huomenna ois bilsa, toivottavasti menee paremmin.
 oon tosi hämmentyny ja vittuuntunu kokoajan. eräs mun entinen paras kaveri tuli eilen pyytämään multa anteeks sitä et on ollu tosi ilkee, en tiedä miten suhtautua. yhdellä ystävälläni ei todellakaan mene hyvin, toivon vain ettei hän joudu takaisin osastolle. useampi ystäväni on maassa Josefiinan kuoleman takia, ymmärrän heitä ja yritän tukea, mutta se on viakeaa kun on itsekkin menettänyt ystävänsä. yksi taas ei vaivaudu huomioimaan minua ja viestejäni millään tavalla. olen väsynyt. pakko jaksaa vielä viikko treeniä ja muutama viikko koulua. sitten saan levähtää.

MUTTA en millään malta oottaa että BFMV ja BMTH saa levyt valmiiks ja lähtee kiertää eurooppaaa et pääsee keikoille ja riehuu ja asdfghjkl ♥

mulla on niin iso ikävä sua

aamulla herään. suljen herätyskellon. muistan eilisen. olen surullinen, mutta päätän pitää kyyneleet sisälläni. raahustan ympäri taloa ja lopulta ulos, autoon. isäni vie minut valmentajani pihaan. hänen tyttärensä, ystäväni tulee ulos. hän halaa minua. kyyneleet valuvat poskillani. yvonne ei itke. tai itkee, mutta harvoin. hänen isänsä, valmentajani max, kysyy miten nukuin. huonosti, kuten hän oli arvellutkin. lähdemme ajamaan kohti lohjaa ja ikm-karsintoja. siellä näen ihmisiä. kavereita, kilpakumppaneita, riparilaisia, entisiä kavereita, tuttuja, vihollisia. astuessani hallin ovesta sisään, näytän muumiolta. tuijotan tyhjyyteen, kasvoni ovat valkoiset, silmän aluset taas mustat, hiukseni ovat sekaisin. seisomme keskellä aulaa. olemme kaikki hieman hukassa. viimein toinen valmentajamme tulee tuomaan meille avaimet. raahaudun altaille lämmittelemään. verran jälkeen on hiljainen hetki, edellisenä päivänä menehtyneen Josefiinan kunniaksi. osa lapsista ei ole hiljaa. kihisen kiukusta. kunnioittaisivat edes vähän minun ystävääni! samaan aikaan olen täysin musertunut. olen usein miettinyt; entä jos ? entä jos jollekkin ystävälleni sattuu jotakin? entä jos joku heistä menehtyy eikä hän koskaan saa tietää kuinka paljon hänestä välitän? Jose tuskin tiesi. emme puhuneet usein, mutta kun puhuimme, puhuimme paljon. se hymy, ne silmät. en voi koskaan unohtaa niitä.

 

aikasi tuli liian pian,

nyt lennät vapaana kuin taivaan lintu,

pimeässä loistava tähdenlento.

 

 

hiljaisen hetken jälkeen on ylimääräistä aikaa. vietän sen ystävieni kanssa. juttelemme niitänäitä, miten menee, mitä kuuluu, mutta myös Josefiinasta ja siitä kuinka monet häntä ikävöivät.

vihdoin on ensimmäisen lajini aika. 100metriä perhosta. en jaksa ottaa matkaa vakavasti. olen liian surullinen. yritän keskittyä mutten jaksa. se menee kuitenkin ihan hyvin. pääsen finaaliin kahdeksanneksi parhaalla ajalla. olen tyytyväinen. taas ylimääräistä aikaa ennen viestiä. viestimme on pelkkä vitsi. olemme niin huonoja. ei meillä ole mahdollisuuksia finaaliin. taso on niin kova. emme ota asiaa turhan vakavasti vaan pidämme hauskaa. ihan hyvin sekin meni, vaikka finaali jäikin kauas. lähdemme syömään. ruuan jälkeen menemme takaisin hallille. olemme yvonnen kanssa molemmat todella väsyneitä joten menemme lepäämään liukumäen alle. verrassa kaikki vain lipuu ohitseni, kuin olisin unessa. tahdon vain lähteä kotiin, mutten voi. en ennenkuin 200vaparia on uitu. vihdoin sekin aika koittaa. pelkään. en uskalla lähteä tarpeeksi kovaa, en uskalla hyytyä. en jaksa. jalkani vain roikkuvat perässäni. aika ei ole kummoinen. jään kahdeksanneksitoista. kuusitoista parasta pääsevät finaaliin. aluksi itken, koska olen niin pettynyt itseeni. juuri kun saan koottua itseni ja menen kuuntelemaan kommentteja, valmentajani mainitsee taas Josefiinan. lähden pois ja murrun täysin. hysteerinen itku. en vieläkään käsitä että Jose on poissa. tuntuu siltä kuin hän olisi vain kaatunut ja loukannut itsensä. kohta hän olisi taas täällä kanssamme, hymyilemässä sitä täydellistä hymyä ja saamassa kaikki hyvälle tuulelle. yritän ymmärtää tämän, mutta se on niin vaikeaa. ajan kanssa tämänkin kai tajuaa. toivottavasti..

 

 

kaipaan sua kulta..

 

lepää rauhassa pikkunen♥

 

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

 

Näin lukee siis erään hyvän ystäväni statuspäivityksessä tänä iltana.

Olin juuri päässyt ulos uimahallin ovesta, avasin facebookin ja huomasin, että muutama uintikaverini oli laittanut statukseensa; ''Lepää rauhassa :(''. Ajattelin vain: ''kukahan nyt on kuollu.. jaa pitää ottaa selvää..'' Hetken kommentteja selattuani tajusin. Otto seisoi vieressäni. Toistelin vain ''EI, EI, EI,EIEIEIEI! EI NÄIN VOI KÄYDÄ!'' Ei minun pikku Josefiinalleni..

Olen järkyttynyt, itkettää, ikävä. Miksi hänelle piti käydä näin? Kesällä hän lupasi meille kaikille tulla katsomaan seuraavat ikut.. huomenna on karsinnat.. olisin nähnyt hänet parin viikon päästä.. Viimeksi kun näimme, Hän sanoi: ''tulen katsomaan ikut talvella, sitten nähdään!''

Miksi tälläista tapahtuu..?

Menimme isäni kanssa kauppaan, haahuilin ympäri valintataloa ja mietin Josea..

Kotona selaan facebookin etusivua, niin monta ''lepää rauhassa'' ja ''RIP'' -päivitystä. Krista soittaa, menen huoneeseni puhumaan, en ehdi ottaa askeltakaan pois keittiöstä kun purskahdan itkuun. Puhumme Kristan kanssa siitä, kuinka uimarit ovat yhtä suurta perhettä ja kuinka tällainen koskettaa koko suurta yhteisöä, ei hänkään tuntenut Josea, mutta on silti surullinen. Niinkuin kymmenet, elleivät jopa sadat, muutkin uimarit ympäri Suomea..

 

 

 

En voi uskoa tätä todeksi.. kohta herään ja ymmärrän kaiken olleen vain pahaa unta.

Miksi näin käy aina niille, jotka todella tahtovat elää, ottaa elämästä ilon irti, pitää hauskaa ?

Josefiinalla oli todella paljon ystäviä ja kavereita, jotka jäävät kaipaamaan häntä. Niin monet eivät usko tätä todeksi.. Kunpa tämän olisi voinut estää..

 

Rest In Peace Little Angel ♥ Josefiina Ala-Seppälä

 

 

 

pikkupikkupostaus

noniin, eli viimeksi kirjottelin harvinaisen paskasta maanantaista ja ekasta tet-päivästä medicin womanissa. olin siis aivan kuollut töiden jälkeen.. no seuraavana päivänä sluibailin vähän enemmän ja onnistuin välttämään tiskaamisen kokonaan. eilen sitten olinkin jo tottunut ja tänäänkin suurin osa ajasta kului tiskatessa.. toki sain siinä samalla tehtyä

 appelsiini-passionhedelmä-pannacottaa ja pilkottua kasviksia..

treeneissä vaan lilluttiin kun viikonloppuna on taas kisat.. siellä näkee taas kavereita jeejee :33

 

tiistaina yllätyin iloisesti kun menin tumblriin ja sinne oli kerrankin tullut positiivista kommenttia anonyymeiltä ! :3 mutta eiköhän tämäkin asia korjattu normaaliksi heti seuraavana päivänä kun anonyymi tuli formissa kertomaan etten kuuntele of mice&meniä :D:D:D:D: se on kiva että randomit tietää mun elämästä enemmän ku minä itse. ja tosiaan asiahan on niin etten ole kyseistä bändiä hirveen kauaa kuunnellut mutta enhän mä vielä viis vuotta sitten kuunnellut BMTHtakaan :3

 

 

kattokaa nyt noita hymyjä :3

 

 

joten anonyymit jotka lähetätte negatiivista palautetta;

 

 

 

♥~ Clade

 

oh fuck it's Monday

joo eli tää päivä on taas menny just niinku maanantain kuuluukin, eli ihan päin helvettiä.
aamulla heräsin kahdeksalta ja ihmettelin et miks vitussa mun herätyskello soi ku on sunnuntain, mutta sitte heräsin todellisuuteen että onkin maanantai ja tet-viikon eka päivä. siinä sitten meikkasin vähän ja join kahvia.
yheksän aikaan olin womanin ovella ja tätini tuli minua vastaan. hän siis toimii ohjaajanani.
siinä sitten leikkelin hedelmiä, tein pannacottaa, nuijin lihaa ja tyhjensin / täytin tiskikonetta. siinä päivän mittaa tajusin miten raskasta ja paskaa toi duuni on. nyt tosiaan ymmärrän miksei äiti haluu musta kokkia tai tarjoilijaa.
kun pääsin kotiin meinasin nukahtaa autoon (automatka kestää noin 5minuuttia). siinä sitten yritin keräillä itseäni että jaksaisin raahautua treeneihin..
hallilla olin ihan kuollut, mikään ei kiinnostanut ja porukka vaan pilaili mun kustannuksella. vittu jee.
nyt pääsin vihdoin kotiin ja ajattelin että jes pääsen koneelle, rauhottumaan, syömään, lepäämään mut vittu ei. eikö porukat valitse just tän päivän sille kaikelle huutamiselle ja rageemiselle ja vittuilulle jota kuuntelen noin kerran viikossa. ei vaa vittu jaksa. nyt meen syömään ja sitte varmaan suoraan nukkumaan ku väsyttää niin vitusti.

 hupparia

 lol minä

lol ruokaa

 

♥~ lol cladee





jos välität musta sano se suoraan, jos haluut et painun vittuun sano sekin suoraan

uusi teksti tietokoneen ruudulla. näemme lähes joka päivä. silti en tunne häntä enää niin hyvin kuin silloin kun tapasimme kerran kuussa. hän ei puhu minulle ongelmistaan. eipä sillä että puhuisi kenellekkään muullekkaan. olen huolissani. tiedän hänen ajatuksistaan enää vain murto-osan. tahdon tietää enemmän. tahdon auttaa. tahdon saada takaisin sen, joka minulla oli kolme vuotta sitten. hän tahtoo sitä itsekkin. hän oli kaunis. hän on kaunis. hän tulee aina olemaan kaunis. muut eivät ehkä ajattele niin, mutta vain koska hän on sairas. minun silmissäni hän on täydellinen. toivoisin vain hänen paranevan. olevan kunnossa. ettei tarvitsisi miettiä joka päivä, että milloin hän on niin huonossa kunnossa että joutuu osastolle. pelottaa. tahdon auttaa, mutta en voi. en pysty siihen. yritän. mikään ei auta. hän ei anna minun auttaa. en osaa auttaa. olen yrittänyt parhaani. en vain pysty siihen. olen auttanut itseäni, mutta häntä en osaa. en tiedä miltä hänestä tuntuu.

  

''Honestly, I could sing you a song. But I don't think words can express your beauty.''

 

tahdon puhua hänelle. tahdon nähdä hänet. kertoa hänelle miltä minusta tuntuu. mitä minulle on tapahtunut. miten ystävilläni menee. ikävöin häntä. emme ole nähneet yli kahteen viikkoon. yleensä näemme parin kuukauden välein. nyt ikävöin häntä enemmän kuin koskaan. tahdon halata häntä. katsoa silmiin. ne silmät. hän ymmärtää minua. hyväksyy minut sellaisena kuin olen. ei tarvitse esittää. ei tarvitse miettiä mitä sanoo, mihin menee, mitä kysyy, mitä tekee. kaikki vain tapahtuu luonnollisesti. hän on minulle tärkeä. en tiedä mitä tekisin ilman häntä. kun olemme kahden tunnen oloni turvalliseksi, hyväksytyksi, itsevarmaksi, tiedän olevani hänen ystävänsä. kun yritän saada häntä kiinni, hän ei vastaa. minusta tuntuu etten merkitse hänelle mitään. olen vain yksi tyttö muiden joukossa. tylsä. tavallinen. ei mitään normaalista poikkeavaa. pari yötä sitten näin hänestä unta. hän oli alkanut seurustella jonkun tytön kanssa. tytön nimi oli mari. marilla oli tummat, pitkät, kiharat hiukset. muuta en nähnty. en tiedä tunteeko hän edes ketään vastaavaa. heräsin. olin surullinen. pettynyt. aluksi en ollut varma oliko se edes unta. se tuntui niin todelliselta. tarpeeksi todelliselta tapahtuakseen minun elämässäni.

 

''I've been dreaming of us leaving, everything and everyone we've ever known''

 

tylsä sunnuntai postaus

eli aamulla heräsin ekan kerran kuuden aikaan ja sitten seittemältä ja sitten en enää oikeen saanutkaan nukuttua.. tosin herätyskello olis soinut muutenki jo kaheksan aikaan..
yheksältä olin jo hallilla treeneissä.. siellä vähän lilluttiin varsinkin yven kanssa kun oltiin oltu kisoissa.
 kun pääsin kotiin söin ja menin nukkumaan.. vähän aikaa ehdin nukkuakkin kun äiti tuli herättämään että lähdetään brunssille papan, äitin pikkusiskon ja mun 6-vuotiaan serkun kanssa Medicin Womaniin.
siinä sitten nopeesti meikkailin ja yritin näyttää ihmiseltä ja tottakai siinä kiireessä unohtu kamerakin kotiin joten sieltäkään ei yhtään kuvaa..
 brunssilta lähdettiin äitin ja tätin kanssa käymää newyorkelsilla, alesta tarttu mukaan jakku, shortsit ja musta neule, kuvia tulee mahdollisesti myöhemmin (; sitten suunnattiin prismaan ja sieltä papan kangasliikkeeseen siivoamaan ja järjestelemään joulutavaroita. liikkeellä hinnottelin naulakoita, valokuvakehyksiä, enkeleitä ja muuta sälpettä mitä äiti oli tilannut jouluksi. myöhemmin autoin äitiä tekemään näyteikkunoita valmiiksi ja ehkä kolmen tunnin järjestelyn ja hinnottelun ja siivoamisen jälkeen lähdettiin kotiin syömään.
 nyt ajattelin vaan ottaa rennosti, katsoa telkkaria, venytellä, kuunnella musiikkia ja ehkä viesteillä muutamalle ihmiselle :3 huomenna alkaakin tet-viikko medicin womanissa ! saas nähä mitä siitä tulee..

♥~Claudia

why do we always want what we can't have?

hola!
joo eli tänään olin kisoissa espoonlahdessa. ihan hyvin meni..
siellä uiskenneltiin, puhuttiin paskaa, käytiin syömässä ja nähtiin kavereita :3
valitettavasti kamera ei tällä kertaa tullut mukaan, mutta eipä siellä mitään ihmeellistä ollutkaan..
taas tuli nähtyä kavereita riparilta!! mm. Saara, Emma, Maria, Elias, Valtteri, Henri, Becca, Elmo, Oiva ja Rinkinen jaja isosista Kamsu ja Fanny :33
jeejee<3
ripari on paras ja ihmiset ♥

muttamutta, taas tuli kuitenkin sellanen fiilis, että oon se tyyppi joka takertuu ja haluu olla kaveri eikä tajuu ettei muut jaksa sitä. tunnen sellasia ihmisiä niin paljon etten halua itse olla sellanen.. välillä tulee kuitenkin se tunne ettei muita kiinnosta ja että niille on ihan sama mitä mulle kuuluu tai tapahtuu. lisäks pitää tähän angstata että näin ihan hirveetä unta viime yönä. siinä eräs ihminen alko seurustella jonkun tyypin kanssa ja se oli ihan hirveetä ja sitten jouduttiin menee jonnekkin pommisuojaan ? jooentiiä.

 

jooentiiä, väsymys iskee, joten menen nukkumaan. Hyvää yötä ihmiset !
♥~Cladee

can't stop thinkin' about you

heyyyy :3
taas tällänen pikanen info päivästäni elikkäs;
aamulla kouluun isin kyydillä, kuvista, vähän sluibailua, sitten joku näytelmä juttu ja matikan koe. meni ihan vituiks.. en kestä sitä maikkaa, jos siltä kysyy jotai johon voi vastata kyllä tai ei, ni se selittää varmaan viis minuuttia eikä silti vastaa kysymykseen tai vastaus jää epäselväks .__. en kestä.
no sitten oli äikkää, ihan perus pullaa kunnes jälleen kerran päivän pelastaa okok pilaa ystävämme palohälyytys! no siellä pihalla sitten seisoskeltiin. itsehän olin liikenteessä ilman kenkiä, ilman takkia ja ilman hupparia.
noo näihin tottuneena sitten jatkettiin myöhemmin tuntia ja saatiin tietää, että tällä kertaa hälyytys oli johtunut jostain kuumasta vesihöyrystä ? dunno..
no vikana olikin vuorossa köksää eli pitsaa ja jotai toscajuttuu hyvää oli namnam :33
 kotona sitten sluibailin vähäsen ja lähin treeneihin. siellä sitte uiskenneltiin ja naurettiin tyhmille jutuille ja läpsittiin toisiamme perseille :3 heti tuli paljon paremmalle tuulelle kun pääs treenaa parhaan porukan kaa <3

huomenna ois sitten kisat luvassa, tällä kertaa Esoonlahdessa. pääsee näkee vähän kavereita mm. Elias, Elmo, Suvi, Saara, Annika ja toivonmukaan vielä muita :3

♥~ Claudia

you make me go asdfghjkl ♥

hei vaan, aattelin taas tälleen pikasesti kertoa tästä kuluneesta varsin mitäänsanomattomasta päivästäni.
 Elikkäs aamulla oli taas aamutreenit ja olin ihan yliväsynyt ;__; siinä kuuden aikaan keittelin kahvia ja söin vähän aamupalaa, puoli seittemän aikaan oltiin hallilla ja sitten uiskenneltiin siinä faijan valvovan silmän alla sinne puol kasiin asti. kahdeksan aikaan pääsin kotiin, makoilin hetken sängyssä ja lahnasin ennenkun otin jälleen vähän kahvia ja piirtelin kulmia ja valitsin että minkähän hupparin sitä tänään laittais.. mulla on aivan helvetisti ihania huppareita, mutta niissä on kaikissa kuitenkin jotain vikaa!
esimerkkinä;
harmaa i<3to swim -huppari - ihan liian lyhyt
UMBC -huppari - aivan helvetin tyhmän mallinen
WBTBWB - helvetin ohut -> tulee kylmä :c
carlingsin sininen huppari - sama ongelma kun edellisessä
china - iso ja nukkanen
billabongin harmaa - helvetin iso
billabongin valkonen - ihan nukkanen
cupcakecult - en tiiä    ja muita en just nyt jaksa muistaa .__.

mutta siis jälleen ehdin onnellisesti enkuntunnille ja sanakokeeseen josta sainkin 8+ jeejee :3
sitte oli liikkaa amiksella, hyrian salilla. ei kukaan oikeen ikinä tykätä mennä sinne, en ees tiiä miks, se ei vaan oo kivaa mennä sinne ku kaikki kattoo nenänvartta pitkin et mitä vitu pikkusii noiki on :c
mutta tähänhän ei sitten yhtään auttanu se, että mun treenikaveri Arttu (-96) käy sitä kouluu ja tottakai se oli sitte siellä pällistelemässä kavereidensa kanssa ku mentiin sinne Sofian kanssa..
no siinä sitte kuntoiltiin kuuden hengen kokoonpanolla + tietysti käpypillu maikka.
ruuan jälkeen oli viel neljä tuntia jäljellä; toinen enkun tunti, fuck logic, matikkaa ja kaksari yyhoota, onneks katottiin jotain dokumenttia ja päästiin jo vähän aikasemmin.
 kotiin päästyäni vähän siivoilin, söin ja lähin treeneihin. siellä sitten kuolin pahemmin ku pitkään aikaan..
 tossa reilu tunti sitten kotiuduin, söin, katon telkkaria, olen kuollut, mietin liikaa ja pelkään tulevaisuutta. nyt menen venyttelemään.

aamulla nostalgia ryöpytys kun tää tuli vastaan puhelimen soittolistalla http://www.youtube.com/watch?v=ZHSLUOPymZ4

väsyneistä tunnelmista ♥ ~Claudia

i hate to say i told you so but fuck it i told you so

heivaan taas :3
eilen en viittinyt kirjotella kun ei A) ollut aikaa
saatika sitten B) ollut mitään tähdellistä kirjotettavaa.
eipä sillä että tänäänkään olis..
 mutta tänään heräsin vaihteen vuoksi helvetin väsyneenä ja myöhässä, kuten tavallista.
aattelin että vois sitä kerranki meikata kouluun ja kerrankin se luonnistu ilman että
olis ollu pakko laittaa rajauksia 756843 kertaa uudestaan. äiti oli jälleen onneks kotona ja vei mut kouluun ja olin ajoissa ihkdaa. koulussa ekat pari tuntia meni ihan hyvin, oli yhteiskuntaoppia ja englantii ja ruotsia ja ruoka ja sain Kiiralta bulletin julisteen :3  mutta sitten olikin vuorossa matikan tunti. ja siinä vaiheessa olin niin kyllästynyt ja väsynyt ja vittuuntunut että tunti meni aika pitkälti kännykällä pelatessa.. onneks sitten oli enää äikkää ja sain kirjotettua esseen loppuun ja pääsin kotiin!
 iltapäivän vaan datailin ja tein läksyjä ja söin ja siivoilin ja kävin suihkussa ah<3
ilta on myöskin mennyt koneella ja syödessä ja kohta pitäis vähän venytellä.. en millään malta oottaa et se bmth uus levy tuleeeeee!! :3:3:33 oon vaan fiilistelly tumblrissa ja twitterissä kaikkee ja asdfgh !! :333

BMTH - Anthem

täs mä tänää..

 

 

 

 

♥~ Cladee

trying not to love you only makes me love you more

tylsyyksissäni taas kirjottelen tästä kuluneesta päivästä.
eilen siis menin siinä yhdentoista aikoihin nukkumaan, pyörin siinä
ihan liian pitkään ja mietin maailman menoa, uneksin turhia ja mietin
mitä pitäisi tehdä ja miten pitäisi suhtautua yhtään mihinkään.
 aamulla siirsin kelloa melkein tunnilla, kun en yksinkertaisesti viitsinyt
nousta ylös. kiirehän siinä tuli, mutta onneks äiti pelasti viemällä mut
kouluun..
siellä sitten ihmettelin että oliks meillä oikeesti ruotsia vai katoinko mä taas väärin?? olihan meillä.. syy siihen ettei porukkaa näkynyt oli vaan se, että puolet luokasta on tetissä, joka taas tarkottaa sitä, ettei mulla oo tällä viikolla luokassa yhtään kaveria. vittu jee.. täähän auttokin viikonlopun aiheuttamaan vitutukseen tooooosi paljon.
 no onneks Kiira oli sentään koulussa mun kanssa ja voin chillata sen keharin kanssa välitunneilla :3 loppupäivän sitten kärvistelin yksikseni ja odotin että pääsen kotiin juomaan kahvia. kotiin tullessa sisko ja äiti oli juuri lähdössä jonnekkin, en tiedä mihin ei niitä oo vieläkään näkyny, mutta pääasia mulle oli, että sain olla yksin, juoda kahvia ja kuunnella musiikkia, ihan rauhassa.
 siinä sitten skrollasin facebookin etusivua ja silmiin osu Tuska 2013 -linkki, avasin sen ja tajusin että Asking Alexandria tulee kesällä Suomeen. mun ilme ois varmaankin ollu ikuistamisen arvonen (harmi että olin yksin).
sitten soitinkin isille, että onko se tulossa hakemaan mua treeneihin ja siinä ihan ohimennen vaan ilmotin että AA on tulossa tuskaan. faijan reaktio oli vaan et ai mikä? pienen selvityksen jälkeen sovittiin vaan että katotaan mille festareille bmth ois tulossa ja päätetään sitten että mihin mennään. eli pääsen tänä kesänä ainakin yhille festareille joille oikeesti haluun ! sitä tuuletuksen, huudon ja biletyksen määrää ! pistin kunnon bileet pystyyn ja hihhuloin yksin kotona ihan fiilareissa kunnes tajusin että olin myöhässä treeneistä..
 autossakin vielä selvitin faijalle ihan kikseissä kuin siistii ois päästä kattoo kaikkii ihanii bändejä :3 treeneissä selvitys sitten jatku kaikille treenikavereille.

 nyt sitten vaan datailen ja fiilistelen, kohta pitäis venytellä ja mennä ajoissa nukkumaan et jaksaa aamulla taas raahautua sinne hallille.. koulussa on ainakin toivon mukaan huomenna vähän rennompi päivä kun mennään jonnekkin jatko-opinto messuille o: saas nähä mitä sielläki tapahtuu..

oon ihan koukuttunu tähän biisiin vaikken hirveesti nickelbackii kuuntelekkaa.. ;__;
http://www.youtube.com/watch?v=Q9bQh0FIEEc


♥~Claudia

kilpailua ja isänpäivä herkkuja

noniin, nyt on kisat paketissa.
aamulla siis heräilin siinä kahdeksan jälkeen, pakkasin kisakamat, söin aamupalaa ja laitoin vähän meikkiä naamaani. yhdeksältä lähdettiin faijan kanssa Pirkkolaa kohti..
 Hallilla lämmittelin asian mukaisesti ensin kuivalla ja sen jälkeen altaassa. Lajit eivät menneet kovin kummoisesti ja viimeisenä vuorossa olleen viestin jälkeen olin jo aivan poikki !
 Tottakai se pistää vituttamaan että teet helvetisti duunia menestyksen eteen ja lopputulos on se että junnaat kaksi vuotta paikallaan.. vitutti aivan suunnattomasti. mutta onneksi pari riparikaveriani, Elias ja Henrik, tulivat katsomaan kisoja ja saivat minut edes vähän piristymään :3
 Välillä tulee sellanen fiilis, ettei joillakin ihmisillä oo minkään näköstä tilannetajua, eikä ne oikeesti tajua kuin ärsyttäviä ne on.. itsekkin varmaan kuulun tähän ihmisryhmään mutta anyways. Menetimme parin treenikaverini kanssa totaallisesti hermot erääseen seurassamme uivaan tyttöön, joka ei oikeesti osaa olla hiljaa .__. no anyways onneksi ei jouduta olemaan kyseisen henkilön kanssa kovinkaan paljoa tekemisissä.

 Kotiin tultuani söin, kävin pikaisesti koneella ja laitoin uikkarit kuivumaan, jonka jälkeen lähdimme käymään papallani. Siellä olikin sitten tarjolla kinuskikakkua :3
Myöhemmin kävimme vielä hautausmaalla viemässä kynttilöitä sekä vaarin (isänisä) että mummon (äidinäiti) haudalle.
Kotona laitoimme äidin ja siskon kanssa iskälle vohveleita banaaneilla ja suklaalla ;)

Kohta vois mennä jo nukkumaan, kisojen jälkeen väsymys on meinaan kauheaaaa..
Mutta ennen sitä vielä vähän kuvia viikonlopulta :3

 

♥~ Claudia

10.11.12

on kilpailupäivä. Saavumme kilpailupaikalle Pirkkolan uimahallille Helsinkiin..
jännittää, pelottaa, hymyilyttää, itkettää, naurattaa, tahdon laulaa ja tanssia, mutta samalla eristäytyä nurkkaan itkemään. Tahdon juosta pakoon. Ahdistaa. En jaksa.
Pian näkisin eksänikin, se ei paljon mielialaani kohenna..
Verryttelyn jälkeen tapaan ystäväni Kristan, hän kertoo ettei eksäni olenkaan täällä tänään. Hymy leviää kasvoilleni; en joudukkaan näkemään sitä kusiaivoa tänään !
Lajit uituani minulla on pari tuntia ylimääräistä aikaa, joten päätän vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kysyä kaveriltani mitä hän tekee illalla.. Taka-ajatuksena tietysti että hän tulisi pitämään minulle seuraa.
Kaverini ei vastaa. Vaihtoehdot ; hän ei pysty vastaamaan, ei ole nähnyt viestiä, on kännissä tai häntä ei muuten vaan kiinnosta. En tiedä. Mutta luovun ajatuksesta, että hän vastaisi.
Vietän loppuajan treenikavereiden kanssa. Puhumme, sekoilemme, kuuntelemme musiikkia, pidämme hauskaa. Kello lähenee kahdeksaa, pitkä päivä alkaa painaa ja porukka alkaa väsyä.
Vihdoin on aika lähteä kotiin. Huomenna olisi uusi kilpailupäivä.

<3 ~ Claudia

vuodatus & muita kuulumisia..

hei taas, oli tässä vähän ylimääräistä aikaa niin aattelin vähän kirjottaa..

 eilen illalla kun olin jo postaukseni kirjoittanut ja valmiina nukkumaan menoon,

sain tietää etteivät asiat parhaan kaverini kohdalla olekaan ninkuin olin luullut..

huolestuin todella ja pyörin vain sängyssäni, toivoin hänen olevan kunnossa ja

pitävän minua edelleen ystävänään.. myöhemmin en enää jaksanut pääni sisällä

vellovia ajatuksia, otin puhelimen käteeni ja lähetin hänelle pitkän vuodatuksen

kaikesta mitä vimeisten vuosien aikana on tapahtunut.. tiesin ettei hän tapansa

mukaan vastaisi kovin nopeasti, joten kävin nukkumaan. nyt tiesin että hän saisi

viimeistään aamulla tietää, mitä tahdon hänelle sanoa.

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
mut joku aamu, mä tiedän sen
sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

~  Juha Tapio - Kelpaat kelle vaan   ~

 

 aamulla herätessäni huomasin onnekseni saaneeni viestin. se oli häneltä,

parhaalta kaveriltani. hän kertoi kaiken olevan välillämme kunnossa.

olin niin onnellinen. hän on minulle kaikki kaikessa, vaikka olinkin ollut hänelle

aivan kamala viimeisten kahden vuoden aikana.. kuten muillekkin kavereilleni..

en koskaan voi pyytää yhdeltäkään tarpeeksi montaa kertaa anteeksi, kuinka

laimin löin heidät, ystävyytemme ja yhteisen aikamme seurustellessani.

en huomannut asiaa ollessani niiiin rakastunut ..
 

 kesällä, eron jälkeen, kun heräsin haavemaailmasta, pilvien yläpuolelta,

missä olin elänyt vimeiset vuodet, tajusin mitä olin tehnyt ystävilleni ja

ennen kaikkea itselleni.

 tajusin kaiken, mistä vanhempani olivat minulle valittaneet, mistä olin riidellyt

ystävieni kanssa, miksi koulumenestykseni oli lähtenyt alamäkeen..

 olin pettynyt itseeni, tahdoin vain palata ajassa taaksepäin ja kertoa itselleni mitä tehdä,

jättää monet asiat tekemättä, tahdä monet asiat toisin. mutta mitä pidempään erosta kului,

sitä paremmin tajusin, etten voisi muuttaa menneisyyttäni pyörimällä itsesäälissä

ja surkuttelemalla tekojani. päätin antaa menneiden olla ja keskittyä nykyiseen.

tahdoin alkaa taas elää. ja niin teinkin.
 

 puolet kesästäni oli yhtä helvettiä; riitelyä poikaystävän kanssa, koneella istumista,

yksin oloa. en olisi jaksanut aamulla edes nousta sängystä, en syödä, en pitää

huolta itsestäni, en nähdä kavereitani. olin yksin lähes koko ajan, päiväni

kului nukkuessa, treeneissä ja koneella. en tehnyt mitään järkevää, en nähnyt kavereitani,

edes poikaystävälläni ei ollut minulle aikaa.

 juhannuksen tienoilla tuli ero. olin viikon päivät aivan rikki, en kertonut erosta muille kuin

muutamalle ystävälleni.. viikko eron jälkeen nettiin tuli ilmoitus että eksälläni oli uusi.

olin järkyttynyt, loukkaantunut, täynnä vihaa, pettynyt, tahdoin lyödä häntä, minut oli häpäisty.

en tahtonut myöntää olleeni niin tyhmä, olin niin mustasukkainen, miten en ollut huomannut?

kerroin viimein erosta äidilleni, hän ihmetteli miksen ollut kertonut aijemmin? vastasin vain etten

ollut kehdannut. minua hävetti. en tahtonut myöntää sitä. olin elänyt siinä toivossa, että vielä palaisimme yhteen, eikä kenenkään tarvitsisi tietää erosta. vihdoin ymmärsin kaiken. en enää

kaivannut eksääni. tajusin ettemme enää koskaan palaa yhteen. emme varmasti tule enää

puhumaan toisimmelle kuten joskus ennen. ei enää koskaan. niin minä olin päättänyt.

 erosta on nyt kulunut suunnilleen viisi kuukautta. en ole nähnyt eksääni, en puhunut hänelle,

enkä tahtonutkaan. en ole estänyt tai poistanut häntä facebookissa kavereistani, koska mielestäni

se olisi vain lapsellista.
toinen puolikas kesästä oli täydellistä. ymmärsin olevani onnellinen, pitkästä aikaan,
oikeasti, aidosti, yksin, itsenäisesti onnellinen.
heinäkuussa oli ripari. ne ihmiset, kaikki ohjelmat, ystävät joita sain, se kokemus.
en vaihtaisi sitä mihinkään, en koskaan ! riparilla ymmärsin että on aivan sama,
mitä muut ajattelevat. voin mennä ulos ilman meikkiä, olla oma itseni, sanoa mitä ajattelen,
eikä muilla ole mitään valtaa sanoa, ettei minulla saa olla omaa mielipidettä,
etten saisi olla oma itseni, että minun pitäisi esittää olevani jotain muuta kuin olen.
ennen ajattelin, etten kelpaa kenellekkään, minussa ei ole mitään hyvää, minulla ei ole väliä,
kukaan ei välitä minusta, ei edes poikaystäväni. hän sai omalta osaltaan minut tuntemaan näin.
kun erosta oli kulunut viikko tai pari, ymmärsin, etteivät nuo ajatukset olleet totta. olen hyvä juuri
tällaisena kuin olen, jos en kelpaa jollekkin tällaisena, se on heidän ongelmansa. minulla on elämä,
eikä mitään syytä, miksen haluaisi elää sitä täysillä, olla oma itseni ja pitää hauskaa.
viimeisten neljän-viiden kuukauden aikana olen ollut itsevarmempi kuin koskaa. olen tajunnut,
että kelpaan muille vain olemalla oma itseni. olen lähentynyt ihmisten kanssa, joiden ystävyys
tuntui joskus aivan mahdottomalta. en voi koskaan kiittää ystäviäni, uusia tai vanhoja
tarpeeksi kaikesta tuesta, jota olen heiltä saanut. Kiitos.

Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa
Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa

Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan
Ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan

Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen
Kaunis rietas onnellinen
~ Kaija Koo~
 

 huomenna menen kilpailuihin. helsinkiin. eksänikin on tulossa. halli ei ole muistaakseni

kovin suuri, joten tulemme varmasti törmäämään. en tiedä miten suhtautua. en tahdo nähdä

häntä. en vain halua. en tahdo häntä takaisin. minulla ei ole enää tunteita häntä kohtaan.

toivoisin hänen vain katoavan elämästäni ikiajoiksi.

mikä pahinta, hyvä ystäväni, on myös hänen kaverinsa. ystävänikään ei ole nähnyt häntä aikoihin,

joten jos aijon olla ystäväni kanssa, näen eksän väistämättä. en tiedä miten suhtautua.. pitäisikö

olla välin pitämätön? ystävällinen? kuin mitään suhdetta ei olisi koskaan ollutkaan?

en tiedä.

 

vuodatuksen keskeltä; perjantai 9. marraskuuta 2012
 

meinasin TAAS myöhästyä koulusta ;__; onneksi ehdin kuviksen tunnille.

viidestä myöhästymisestä on tiedossa jälki-istunto..

bilsan tunti oli melkoisen rauhaton. ruokalassa menetin jälleen hermoni

nuorempien oppilaiden kanssa. en malta odottaa että pääsen täältä pois.

matematiikan tunnilla maikka huusi pää punaisena muille, itsehän olin

täysin keskittynyt kännykkääni.. äidinkielen tunnilla viimeistelimme

puuhakirjaprojektia. kesken tunnin oli paloharjoitus..

en ymmärrä mikä idea harjoituksessa oikein oli kun ysi- ja kasiluokkalaiset ovat

jo hälytyksiinkin tottuneet ja seiskaluokkalaisetkin olivat sen jo syksyllä kokeneet..

no siellä sitten hytistiin kymmenisen minuttia jonka jälkeen palattiin sisälle.

köksän tunnilla olikin se eilen mainitsemani työkoe, omasta mielestäni

meni ihan hyvin :3

 koulun jälkeen datailin ja olin ihan rauhassa vaan. kuuden aikoihin lähdin hallille.

Huomenna siis vuorossa kisat, toivotaan parasta kaiken suhteen..

  miehet pelaavat peliä, naiset tietävät pistetilanteen..

♥ ~ Claudia

ehkä sä vaan tapat ittes part2

hei taas :3

mua nyt niin ahistaa toi ettei täällä oo kun pari postausta,

että kirjottelen nyt tänne kaikkea ihan turhaa mut ehkä tänne

joskus jotain järkevääkin sekaan mahtuu..

 mutta siis aijemmin kerroin jo koulupäivästä ja silleen ja sen

postauksen kirjoitettuani lähdin suoraan hallille; olin älyttömän väsynyt

ja varma, että tiedossa olis jotain kamalaa, josta en selviäis ikinä hengissä.

Mutta jotain outoo oli tapahtanut, varmaan valmentajalla napsahti päässä,

eikä meillä kaikkien oletuksista huolimatta ollutkaan kovaa ja kaiken lisäks

treenit loppu jo tuntia aikasemmin kun yleensä o:

saattaa toki johtua siitä että viikonloppuna mennään kisaamaan

SFI - mästerkapiin, Helsinkiin.

saas nähä mitä siitäkin tulee..

 ilta onkin mennyt tässä läksyjä tehdessä, telkkaria katsellessa, tumblrissa, facebookissa ja syödessä omnomnomnom ;3

 huomenna onkin jo perjantai jee ! ja köksän työkoe Deden kanssa hui o:

kattellaan sitten myöhemmin että josko ois jotakin kirjotettavaa :3

siinä vähän iltapalaa; paahtoleipää med kalkkuna,tomaatti&kurkku

ja kupillinen kaakaota :3 huomatkaa mun söpsö muki jonka sain

lahjaks viime jouluna !

 ♥~ Claudia

ehkä sä vaan tapat ittes

noniin hei vaan taas :3
tulin tossa koulusta äsken ja tän tylsyyden keskellä aattelin sitten kirjotella vähän tästä kuluneesta päivästä..
oon ollu koko päivän joko iha yliväsynyt tai hyperaktiivinen ja nauranu kaikelle ihan tyhmälle, johtuen noista aamutreeneistä jotka mulla tosiaan on tiistaisin ja torstaisin puoli seitsemästä puol kasiin.. siellä vähän lilluin taas tänä aamuna ja yritin pysyä hereillä :D siinä kaheksan aikaan treenikaverini sitten kuskasi mut kotiin ja pääsin vähän meikkailemaan ja koneelle ja syömään omnomnomnom :3
kouluun menin yhdeksään ja sinnekkin pääsin äitin kyydillä, laiska kun olen enkä muutenkaan tykkää kävellä tolla loskapaskakelillä.
siinä sitten sluibailtiin enkun tunti ja tehtiin ristikoita, sitte kymmenestä puol yhteentoista oli liikkaa, maikkaa vihataan kaikki mut ite tykkäsin kun päästiin pelaa sählyy :3 oltiin mun pinkin mailan kaa iha liekeis !
siitä sitten taas syömään omnomnom :3 ja sitten taas tunti englantia ja siellä sitten mentiin studioon lukemaan ylipitkää kappaletta ja tekemään jotain kuuntelua.. dislike..
sitten nopean välitunnin jälkeen olikin luvassa YH:n kaksari kahesta neljään.. namnam.. mut mentiinkin atk -luokkaan ja pelattiin sellasta kivaa peliä jota kyllä kommentoitiin Julian ja Jassun kanssa erittäin kuuluvasti ..
 vajaa tunti sitten tulin kotiin ja söin vähän lisää omnomnom :3 ja käväisin nopeesti tumblrissa ja twitterissä ja facebookissa ja galleriassa ja kohta pitääkin jo lähteä treeneihin katsomaan jos vaikka selviäisi hengissä..
 kirjoittelen ehkä illemmalla lisää jos jaksan ja on aikaa ja inspiraatio iskee (epäilen vahvasti) ..
♥~ Clade
~ ja tosiaan postauksen nimi ei oo mitään vihjailua vaan Julian mulle tartuttama erittäin ärsyttävä hokema josta en pääse eroon. xoxo

Sykes ihkutus

Katselin tässä tätä mun blogia ja totesin,

 että se on tosi orvon näköinen kun tuolla on vaan toi yks blogaus..

 Päätin sitten korjata tän asian ja tehdä tälläsen

 Oli Sykes ihkutusfanitusfangirlingihkd44 -postauksen

 ihan vaan että kaikki varmasti tajuaa,

 että BMTH on paras ja Oli on ihanin. piste :3

 

 

 

tänne eksy myös yks matthew tuck :3 tuitui<3
tästä tuli tällänen jos ette tykkää nii älkää lukeko !

Eka postaus

Okei, elikkäs pitkällisen harkinnan ja mietiskelyn jälkeen (noin 5min) päätin sitten vihdoin alkaa kirjottaan tätä blogia.

 Meinasin tänne kirjotella vähän mun kuulumisia ja kertoa vähän mitä teen..

 Turha nyt odottaa mitään maata mullistavaa, kunhan kirjottelen lähinnä omaksi ilokseni etten ihan täytä mun galleriaa ja facebookia kaikella turhanpäiväisellä :3

 täst tuli nyt vähän tällänen mut kirjottelen sitten paljon pidemmin kun jotain kivaa ehtii tässä tapahtua <3