viime yönä näin pelottavaa ahdistavaa ja samalla helpottavaa unta.
joku yritti kääriä mua joihinkin muumiokääreisiin jotka kovettuu kun ne kastelee ja kun oli käärinyt mut ihan muumioksi niin yritti hukuttaa / tappaa mua muuten vaan kastelemalla mut kun olin niitten kääreitten peitossa joo tajusitte varmaan. sitten mut työnnettiin johonkin keltaseen vesiliukumäen tapaseen mut jotenkin sain kuitenkin pidettyy pääni pinnalla.. lopussa jouduin kuitenkin veden alle ja hukuin. sitten olin jossain paikassa niinkun niin sanotusti elämän ja kuoleman ''rajamailla'' ja näin Josefiinan. Jose hymyili, tuli mun luokse ja halas mua.
sitten heräsin. olin järkyttynyt, kaikki lihakset oli ihan jännittyneitä ja mulla oli kuuma, en saanut loppu yöstä nukuttua kunnolla. vaikka toi uni muuten olikin järkyttävä, niin olin onnellinen siitä että Jose oli siinä. pidätte mua varmaan ihan sekopäänä, mutta mulle toi merkitsi paljon, ihankun Jose olis halunnu kertoo että sillä on kaikki hyvin nyt ja että se odottaa mua..
kun kerroin tätä unta isälleni purskahdin hirveään itkuun, ei tää ikävä lähde mihinkään. monet päivät on hyviä, mutta niin usein varsinkin väsyneenä itkee ja huuta vaan että miks sä jätit meidät näin aikasin..
oon ollu viime aikoina tosi väsynyt mutta iltasin en kuitenkaan saa unta, aamulla juon vaan kahvia ja koko päivän yritän vaan pysyä hereillä. ehkä tää tästä lähtee..
nyt vaan popitan musaa ja datailen. saa nähä tulisko Jasmin käymään vielä illalla.. niitä uuden vuoden kuvia tulee ehkä ens viikolla, koska Krista tulee vasta illalla kotiin ja lähettää kuvat ja huomenna menee melkeen koko päivä hallilla...
siitä vähän musaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti