vuodatus & muita kuulumisia..

hei taas, oli tässä vähän ylimääräistä aikaa niin aattelin vähän kirjottaa..

 eilen illalla kun olin jo postaukseni kirjoittanut ja valmiina nukkumaan menoon,

sain tietää etteivät asiat parhaan kaverini kohdalla olekaan ninkuin olin luullut..

huolestuin todella ja pyörin vain sängyssäni, toivoin hänen olevan kunnossa ja

pitävän minua edelleen ystävänään.. myöhemmin en enää jaksanut pääni sisällä

vellovia ajatuksia, otin puhelimen käteeni ja lähetin hänelle pitkän vuodatuksen

kaikesta mitä vimeisten vuosien aikana on tapahtunut.. tiesin ettei hän tapansa

mukaan vastaisi kovin nopeasti, joten kävin nukkumaan. nyt tiesin että hän saisi

viimeistään aamulla tietää, mitä tahdon hänelle sanoa.

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
mut joku aamu, mä tiedän sen
sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

~  Juha Tapio - Kelpaat kelle vaan   ~

 

 aamulla herätessäni huomasin onnekseni saaneeni viestin. se oli häneltä,

parhaalta kaveriltani. hän kertoi kaiken olevan välillämme kunnossa.

olin niin onnellinen. hän on minulle kaikki kaikessa, vaikka olinkin ollut hänelle

aivan kamala viimeisten kahden vuoden aikana.. kuten muillekkin kavereilleni..

en koskaan voi pyytää yhdeltäkään tarpeeksi montaa kertaa anteeksi, kuinka

laimin löin heidät, ystävyytemme ja yhteisen aikamme seurustellessani.

en huomannut asiaa ollessani niiiin rakastunut ..
 

 kesällä, eron jälkeen, kun heräsin haavemaailmasta, pilvien yläpuolelta,

missä olin elänyt vimeiset vuodet, tajusin mitä olin tehnyt ystävilleni ja

ennen kaikkea itselleni.

 tajusin kaiken, mistä vanhempani olivat minulle valittaneet, mistä olin riidellyt

ystävieni kanssa, miksi koulumenestykseni oli lähtenyt alamäkeen..

 olin pettynyt itseeni, tahdoin vain palata ajassa taaksepäin ja kertoa itselleni mitä tehdä,

jättää monet asiat tekemättä, tahdä monet asiat toisin. mutta mitä pidempään erosta kului,

sitä paremmin tajusin, etten voisi muuttaa menneisyyttäni pyörimällä itsesäälissä

ja surkuttelemalla tekojani. päätin antaa menneiden olla ja keskittyä nykyiseen.

tahdoin alkaa taas elää. ja niin teinkin.
 

 puolet kesästäni oli yhtä helvettiä; riitelyä poikaystävän kanssa, koneella istumista,

yksin oloa. en olisi jaksanut aamulla edes nousta sängystä, en syödä, en pitää

huolta itsestäni, en nähdä kavereitani. olin yksin lähes koko ajan, päiväni

kului nukkuessa, treeneissä ja koneella. en tehnyt mitään järkevää, en nähnyt kavereitani,

edes poikaystävälläni ei ollut minulle aikaa.

 juhannuksen tienoilla tuli ero. olin viikon päivät aivan rikki, en kertonut erosta muille kuin

muutamalle ystävälleni.. viikko eron jälkeen nettiin tuli ilmoitus että eksälläni oli uusi.

olin järkyttynyt, loukkaantunut, täynnä vihaa, pettynyt, tahdoin lyödä häntä, minut oli häpäisty.

en tahtonut myöntää olleeni niin tyhmä, olin niin mustasukkainen, miten en ollut huomannut?

kerroin viimein erosta äidilleni, hän ihmetteli miksen ollut kertonut aijemmin? vastasin vain etten

ollut kehdannut. minua hävetti. en tahtonut myöntää sitä. olin elänyt siinä toivossa, että vielä palaisimme yhteen, eikä kenenkään tarvitsisi tietää erosta. vihdoin ymmärsin kaiken. en enää

kaivannut eksääni. tajusin ettemme enää koskaan palaa yhteen. emme varmasti tule enää

puhumaan toisimmelle kuten joskus ennen. ei enää koskaan. niin minä olin päättänyt.

 erosta on nyt kulunut suunnilleen viisi kuukautta. en ole nähnyt eksääni, en puhunut hänelle,

enkä tahtonutkaan. en ole estänyt tai poistanut häntä facebookissa kavereistani, koska mielestäni

se olisi vain lapsellista.
toinen puolikas kesästä oli täydellistä. ymmärsin olevani onnellinen, pitkästä aikaan,
oikeasti, aidosti, yksin, itsenäisesti onnellinen.
heinäkuussa oli ripari. ne ihmiset, kaikki ohjelmat, ystävät joita sain, se kokemus.
en vaihtaisi sitä mihinkään, en koskaan ! riparilla ymmärsin että on aivan sama,
mitä muut ajattelevat. voin mennä ulos ilman meikkiä, olla oma itseni, sanoa mitä ajattelen,
eikä muilla ole mitään valtaa sanoa, ettei minulla saa olla omaa mielipidettä,
etten saisi olla oma itseni, että minun pitäisi esittää olevani jotain muuta kuin olen.
ennen ajattelin, etten kelpaa kenellekkään, minussa ei ole mitään hyvää, minulla ei ole väliä,
kukaan ei välitä minusta, ei edes poikaystäväni. hän sai omalta osaltaan minut tuntemaan näin.
kun erosta oli kulunut viikko tai pari, ymmärsin, etteivät nuo ajatukset olleet totta. olen hyvä juuri
tällaisena kuin olen, jos en kelpaa jollekkin tällaisena, se on heidän ongelmansa. minulla on elämä,
eikä mitään syytä, miksen haluaisi elää sitä täysillä, olla oma itseni ja pitää hauskaa.
viimeisten neljän-viiden kuukauden aikana olen ollut itsevarmempi kuin koskaa. olen tajunnut,
että kelpaan muille vain olemalla oma itseni. olen lähentynyt ihmisten kanssa, joiden ystävyys
tuntui joskus aivan mahdottomalta. en voi koskaan kiittää ystäviäni, uusia tai vanhoja
tarpeeksi kaikesta tuesta, jota olen heiltä saanut. Kiitos.

Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa
Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa

Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan
Ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan

Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen
Kaunis rietas onnellinen
~ Kaija Koo~
 

 huomenna menen kilpailuihin. helsinkiin. eksänikin on tulossa. halli ei ole muistaakseni

kovin suuri, joten tulemme varmasti törmäämään. en tiedä miten suhtautua. en tahdo nähdä

häntä. en vain halua. en tahdo häntä takaisin. minulla ei ole enää tunteita häntä kohtaan.

toivoisin hänen vain katoavan elämästäni ikiajoiksi.

mikä pahinta, hyvä ystäväni, on myös hänen kaverinsa. ystävänikään ei ole nähnyt häntä aikoihin,

joten jos aijon olla ystäväni kanssa, näen eksän väistämättä. en tiedä miten suhtautua.. pitäisikö

olla välin pitämätön? ystävällinen? kuin mitään suhdetta ei olisi koskaan ollutkaan?

en tiedä.

 

vuodatuksen keskeltä; perjantai 9. marraskuuta 2012
 

meinasin TAAS myöhästyä koulusta ;__; onneksi ehdin kuviksen tunnille.

viidestä myöhästymisestä on tiedossa jälki-istunto..

bilsan tunti oli melkoisen rauhaton. ruokalassa menetin jälleen hermoni

nuorempien oppilaiden kanssa. en malta odottaa että pääsen täältä pois.

matematiikan tunnilla maikka huusi pää punaisena muille, itsehän olin

täysin keskittynyt kännykkääni.. äidinkielen tunnilla viimeistelimme

puuhakirjaprojektia. kesken tunnin oli paloharjoitus..

en ymmärrä mikä idea harjoituksessa oikein oli kun ysi- ja kasiluokkalaiset ovat

jo hälytyksiinkin tottuneet ja seiskaluokkalaisetkin olivat sen jo syksyllä kokeneet..

no siellä sitten hytistiin kymmenisen minuttia jonka jälkeen palattiin sisälle.

köksän tunnilla olikin se eilen mainitsemani työkoe, omasta mielestäni

meni ihan hyvin :3

 koulun jälkeen datailin ja olin ihan rauhassa vaan. kuuden aikoihin lähdin hallille.

Huomenna siis vuorossa kisat, toivotaan parasta kaiken suhteen..

  miehet pelaavat peliä, naiset tietävät pistetilanteen..

♥ ~ Claudia