lepää rauhassa pikkunen♥

 

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

 

Näin lukee siis erään hyvän ystäväni statuspäivityksessä tänä iltana.

Olin juuri päässyt ulos uimahallin ovesta, avasin facebookin ja huomasin, että muutama uintikaverini oli laittanut statukseensa; ''Lepää rauhassa :(''. Ajattelin vain: ''kukahan nyt on kuollu.. jaa pitää ottaa selvää..'' Hetken kommentteja selattuani tajusin. Otto seisoi vieressäni. Toistelin vain ''EI, EI, EI,EIEIEIEI! EI NÄIN VOI KÄYDÄ!'' Ei minun pikku Josefiinalleni..

Olen järkyttynyt, itkettää, ikävä. Miksi hänelle piti käydä näin? Kesällä hän lupasi meille kaikille tulla katsomaan seuraavat ikut.. huomenna on karsinnat.. olisin nähnyt hänet parin viikon päästä.. Viimeksi kun näimme, Hän sanoi: ''tulen katsomaan ikut talvella, sitten nähdään!''

Miksi tälläista tapahtuu..?

Menimme isäni kanssa kauppaan, haahuilin ympäri valintataloa ja mietin Josea..

Kotona selaan facebookin etusivua, niin monta ''lepää rauhassa'' ja ''RIP'' -päivitystä. Krista soittaa, menen huoneeseni puhumaan, en ehdi ottaa askeltakaan pois keittiöstä kun purskahdan itkuun. Puhumme Kristan kanssa siitä, kuinka uimarit ovat yhtä suurta perhettä ja kuinka tällainen koskettaa koko suurta yhteisöä, ei hänkään tuntenut Josea, mutta on silti surullinen. Niinkuin kymmenet, elleivät jopa sadat, muutkin uimarit ympäri Suomea..

 

 

 

En voi uskoa tätä todeksi.. kohta herään ja ymmärrän kaiken olleen vain pahaa unta.

Miksi näin käy aina niille, jotka todella tahtovat elää, ottaa elämästä ilon irti, pitää hauskaa ?

Josefiinalla oli todella paljon ystäviä ja kavereita, jotka jäävät kaipaamaan häntä. Niin monet eivät usko tätä todeksi.. Kunpa tämän olisi voinut estää..

 

Rest In Peace Little Angel ♥ Josefiina Ala-Seppälä